Jukka Saari

Jukka Saari

Mehtimäellä jo vuodesta tekojäärata.

Huolestuneina ovat ihmiset seuranneet Jokipoikien pelien yleisömääriä. Samoin minä. Alle julkisesti budjetoidun on menty viimeaikoina. Kaikki kysyy: Miksi näin? No siksi, että ihmiset eivät vaivaudu hallille! Ja nämä ihmettelijät ihmettelevät sitä kotisohvalta, ja etsivät syitä ihan muualta. Kuulkaa, se syy löytyy siitä että ette tule paikanpäälle kun siellä peli on. Kellä tähän sitten on mikäkin syy. Milloin vika on sarjan kiinnostuksen puutteesta, yleisesti jääkiekkoliitossa, jopa Liigassa. Milloin ei ole tarpeeksi oman kaupungin kasvatteja, ja nyt kun niitä on niin puuttuu yleisöä kiinnostavat tähtipelaajat. Kaikenlaisia syitä mietitään. Jos ei ole nälkä niin paskattaa. Koskaan ei ole hyvä. Sen verran kuitenkin kiinnostaa, että jaksetaan kotoa netistä seurata ja valittaa.

Jokipojat palasi vuoden tauon jälkeen Mestikseen, ja pelaa hienoa kautta. Pudotuspelit lähestyvät, ja kotietu on tiukasti hanskassa, omissa hanskoissa. Joukkueessa ei ole maankuuluja tähtipelaajia, suurin osa oman kaupungin kasvatteja. Lisättynä ”tuontimiehillä”, jotka sopivat hyvin joukkueen kemiaan. Loukkaantumissuma on ollut uskomaton, mutta silti keikutaan sarjan kärkipäässä.  Omat junnut paikanneet loistavasti, kun ovat saaneet näyttöpaikkoja. Joukkue on mielestäni järkevästi koottu. Suht nimettömästä joukkueesta on valmennus Turbo Aaltosen johdolla saanut paljon enemmän irti kun uskallettiin odottaa. Ja jotkut vaan valittaa, ja vielä kotoa käsin!

En minäkään allekirjoita päättäjien päätöksiä suljetuista sarjoista, se on mielestäni historian paskin päätös jääkiekossa Suomessa kautta aikain. Mutta miksi sen takia en menisi katsomaan oman joukkueeni pelejä? Panokset tietysti Mestiksessä on pienet, kun nousun mahdollisuutta ei ole. Mutta silti, jokainen peli on omansa, jokaisessa pelissä on tunnelmansa, ja jokaisessa pelissä joukkue taistelee voitosta! Sitä minä menen katsomaan ja muutenkin aistimaan. Samalla annan tukeni joukkueelle, rakastamalleni seuralle. Niin henkisesti kuin taloudellisestikin. Niin!

Eipä tässä sitten muuta, kun jotta JOKIPO!!!
 

Tässä joulunpyhinä on aikaa mietiskellä kaikenlaista. Ja ajattelin sitten pitkästä aikaa jotain ajatuksia tännekin kirjata. Jokipoikien syyspuoli kaudesta meni hienosti, joulutauolle sarjakolmosena! Ja seuralle ei niin ominaiseen tapaan ensi kaudenkin kuulumisista jo on kerrottu. Valmennuskolmikko jatkaa, ja muutama pelaajakin. Nuori maalivahti Jukurikin, vaikka jotkut jo ennustivat jotta liigajäät kutsuvat. Outoa toimintaa Jokipojilta, ei me tämmöiseen ole totuttu!

Mutta ei se tuo  ole ollut minun mietinnän kohteena niinkään. Mietin ihan jääkiekkoa lajina, miten isoa joukkoa ihmisiä se koskettaa jo pelkästään Joensuussa. Tästä esimerkkinä hienot päivät 18. ja 19.12.2015, joissa sain olla mukana. Toivottavasti nyt 7-8v junnut ei lue tätä, sillä meinaan tehdä paljastuksen. Olin nimittäin Joulupukkina Jokipojat – Jukurit pelissä 18.12. Ja sitten myös 19.12. junnujen pelissä, jossa he pelasivat äitejään vastaan. Kovasti oli ihmeteltävää junnuilla, kun Pukki ilmestyi vaihtoaitioon, antoi yläfemmoja ja piti tsemppipuheita. Ja Pukilla vielä Ärjy-logo vyönsoljessa! Äiditkin tykkäsivät kun sitä ylpeänä esittelin.

Se pelaamisen ilo, niin lapsilla kuin äideilläkin, isät ohjaamassa vaihtoaitiossa ja kannustamassa katsomossa. Hienoa katseltavaa. Joensuussa tehdään hienoa työtä junnukiekossa.

Sitten saman päivän iltana olin bändini kanssa keikalla Musikoitten pikkujouluissa. Oli kunnia olla viihdyttämässä entisiä Jokipoikien pelureita vaimoineen. Osa heistä pelasi jo silloin, kun Mehtimäen tekojääradalla pikkujätkänä kieli kiinni rautakaiteessa ihmettelin menoa. Itseni tosin tunsin myös aika vanhaksi, kun veteraanijoukkueessa pelaa jo itseäni nuorempiakin!

Ja vielä jatkoilla kylillä törmäiltiin nykyisiin pelaajiin ja valmentajiin, kun he viettivät omaa pikkujouluaan. Sain siis olla saman päivän aikana tekemisissä niin tulevien, nykyisten, kun entistenkin Jokipoikien edustusjoukkueen pelaajien kanssa. Hieno päivä! Paljon on jääkiekko ja varsinkin Jokipojat minulle antaneet vuosien saatossa, ja paljon tulen vielä saamaankin. Hieno laji, hieno seura!

9.11.2015 20:44

Revanssiviikonloppu

Sain tässä eräänä päivänä viestin Hyvösen Laurilta. Lauri kertoi, että joku ystävällinen sponsori maksaisi avustusta 500e fanimatkaan revanssiviikonloppuna 20.11. Kokkolaan Hermeksen vieraaksi. Muutama vuosi sitten sponsorina ollut Veikkaus järjesti ihan kilpailun revanssiviikonlopuksi. Voittaja oli se, joka sai eniten ihmisiä matkaan fanimatkalle. Tuolloin kohteena meillä oli Mikkeli, ja saatiinkin neljä (4!) bussillista ihmisiä matkaan. Veikkaus maksoi tuolloin kaikki matkan kulut, oli busseja miten monta tahansa, joten matka oli kaikille ilmainen. Ei pelkästään Susirajan Punamustien jäsenille.  Ei voitettu, vaan Sarvislaiset Mikkelistä voittivat. Palkintona oli hirveesti vapaalippuja Mestis- gaalaan risteilylle Itämeren laineille.  Mekin niistä saatiin osamme. Muistaakseni minäkin olin siellä..

No, nyt jääkiekkoliitto on suuressa viisaudessaan laittanut revanssipariksi Jokipojille Hermeksen Kokkolasta. Ja vieraspeli sattuu vieläpä perjantaiksi. Matkaa Kokkolaan on karttaohjelman mukaan 432km, ajo-aika ilman taukoja 5h 11min. Joten kun peli alkaa klo 18.30, matkaan olisi lähdettävä viimeistään puoliltapäivin, eikä sekään jättäisi varaa kovin pitkää taukoa matkalla pitämään. Paluumatka pääsisi alkamaan aikaisintaan noin klo 21, joten ilman taukoja kotona Joensuussa oltaisiin aamuyöstä, kahden jälkeen. Matkalle tulisi siis mittaa 864km, ja aikaa kuluisi minimissäänkin reilusti yli 14h.

No, sponsori maksaisi bussista siis 500e. Ihan kiva. Mutta kun bussifirma rokottaa tuosta matkasta 1180e! Joten itse jäisi maksettavaa 670e. Ja moniko pääsisi lähtemään perjantaina ennen puoltapäivää, ja viitsisi istua bussissa tuon matkan ja ajan? Jos 20 henkeä saataisiin matkaan, jäisi jokaiselle vielä maksettavaa 33,50e bussista. Epäilen kyllä, että koska lähtijöitä ei perjantaisin ole ollut lähemmäskään kuin alle 20, niin tuo määrä on utopistinen. Ei siinä enää ilmainen otteluun sisäänpääsykään paljoa pelasta.  Joten kiitos sponsorille tarjouksesta, mutta ei edes yritetä.

Kysymys kuuluukin, mitähän liitossa oikein on ajateltu, kun revanssiparit on päätetty? Eihän tuo varmasti ole mieleen joukkueillekaan. Saman matkan joutuvat kulkemaan hekin. Ja vielä pelata pitää samaa jengiä vastaan kahtena päivänä peräkkäin. Me sentäs vain katsotaan peliä. Muita pareja en ole katsonut, en jaksa. Mutta todennäköisesti muilla ne sattuu lähemmäs toisiaan. Panostetaan me nyt siihen, että kannustetaan Jokipojat voittoon kotisohvalta perjantaina Kokkolassa, ja sitten lauantaina Mehtimäellä ihan paikanpäällä. Toivottavasti Kokkolassa on riittävästi fanikulttuuria siihen, että tulevat kylään tänne.
 

17.10.2015 12:38

Fanimatkailua

Viimeksi lupasin, että seuraavalla kerralla kirjoitan fanimatkailusta. Ei tullut muutakaan mieleen, joten siitä sitten.

Susirajan Punamustat on järjestänyt fanimatkoja Jokipoikien vieraspeleihin koko toimintansa ajan, eli kaudesta 07-08 lähtien. Nämä matkat ovat olleet hyvin olennainen ja näkyvä osa yhdistyksen toimintaa.

Ennen Punamustia matkoja toki järjestettiin silloinkin. Allekirjoittanutkin niitä järjesti muutamia Mehtimäkeläisen nimissä aikoinaan, ja tämän sivuston perustaja Ema Hurskainen ennen sitä.

Muistan olleeni matkalla jo ennen sitäkin, järjestävästä tahosta en ole ihan varma, en muista. Olisiko ollut Jet Set Bar, joka näitä joskus järjesti ansiokkaasti? Aikoinaan nämä reissut oli hyvin pitkältä K-18, johtuen melkoisen railakkaasta alkoholin käytöstä. Muistan itsekin joskus ottaneeni pari olutta. Minä kun olen sellainen mies, että en ota kuin pari olutta. Mutta niiden jälkeen olenkin ihan eri mies, ja joskus saatoin ottaa sen kolmannen.

Nyttemmin tuo alkon kanssa pelehtiminen on selkeästi vähentynyt matkoilla. Niin itsellä kuin yleisestikin. Aikoinaan en olisi omaa lastani reissuun mukaan ottanut, nyt ei mitään ongelmaa. Ja ilo on ollut huomata, että tulevaa innokasta sukupolvea on tullut mukaan muualtakin. Paljon on entisiä ”vakiomatkaajia” jäänyt pois, mutta onneksi uusiakin tulee. Mutta lisääkin sopisi.

Aikoinaan eräällä Savonlinnan reissulla jouduttiin myymään eioota, kun kaikki halukkaat ei sopineet kyytiin. Oli jonotusjärjestelmä. Viime vuosina sitä ”ongelmaa” ei ole ollut. Päinvastoin nyt on ongelmana ollut se, saadaanko bussiin riittävästi lähtijöitä.

Syitä tähän ollaan mietitty syvästi. No, otteluohjelma ei ole ollut kovin suosiollinen silmälläpitäen fanimatkailua. Järkevän matkan päässä olevat vieraspelit ovat usein sattuneet arkipäiville, jolloin työssäkäyvien on hankala matkaan päästä lähtemään niin aikaisin kun pitäisi.

Mutta ei tämä ole ainoa syy. Yleinen kiinnostuksen hiipuminen huolestuttaa. Tämä hiipuminen ei ole nähtävissä pelkästään fanimatkailussa, vaan ihan koko suomalaisessa jääkiekossa. Niin Liigassa kuin Mestiksessäkin. Näihin syihin ei nyt sen syvällisemmin, se on oma iso tarinansa se. Jokainen lajia seurannut osaa siihen sanoa mielipiteensä.

Viimeksi eilen olimme matkalla Mikkelissä. Ei saatu ihan isoa bussia liikenteeseen, yleisesti vaadittu kahdenkymmenen lähtijän minimimäärä ei täyttynyt. Mutta lähdettiin silti, ja onneksi lähdettiin! Jokipojat katkaisi pitkän putken, nimittäin mikkeliläisten 16 ottelua kestäneen voittoputken Jokipojista.

Jo menomatkalla oli sellainen fiilis, että paluumatka on vieläkin iloisempi. Tämä on sitä fanimatkailua parhaimmillaan! Mennessä kerätään fiilistä, ottelussa kannustetaan Jokipoikia, ja paluumatkalla joko haukutaan tuomareita tai kehutaan omia. Nyt tuomareiden haukkumisen sai hoitaa sarvislaiset, ja me saatiin nauttia voitosta!

Kiitos siitä, että tämäkin matka saatiin järjestettyä, kuuluu Susirajan Punamustia tukeville yrityksille. Matkaisännyydet auttavat meitä lähtemään reissuun vähän pienemmälläkin porukalla, jotta matkan hinta ei tule esteeksi lähtemiselle. Eikä pitäisi tulla, koska yhdistyksen jäsenet pääsevät matkaan yleensä kympillä. Muilta kuin jäseniltä sitten rokotetaan pikkaisen enemmän.

Tiedämme, että joukkue arvostaa suuresti sitä, että me jaksamme vieraspeleihin matkata. Heille kannustus on äärimmäisen tärkeää. Siksipä mekin jaksamme matkata.

Ensi keskiviikon Kajaanin matka perutaan tosin jo ennen kuin edes ilmoittautuminen avataan. Kallis matka, ei matkaisäntää, ja tuskin saataisiin kahtakymmentä lähtijää kasaan. Mutta jos kiinnostusta on lähteä, ehkäpä pikkubussilla voitaisiin mennä, tai henkilöautolla periaatteella kulut tasan. Seuraavaksi yritetään Jyväskylään perjantaina 30.10. Lähtekää mukaan kaikki! Näytetään kaikille, että Joensuusta löytyy lätkäkulttuuria!

3.10.2015 17:00

Vastustajaa katsomaan?

Paljon puhutaan Jokipoikien kotipelien yleisömääristä. Joidenkin mielestä ne ilmoitetaan yläkanttiin, ja joidenkin mielestä oikein. No, se on mulle periaatteessa ihan sama miten ne ilmoitetaan, väliä on vain sillä paljonko siellä ihmisiä todellisuudessa on. Yksi asia minua ihmetyttää. Viime viikolla kun Jyp-Akatemia vieraili Mehtimäellä, yleisöä oli ilmoituksen mukaan paikalla vain hieman yli 1100. Tyhjältä katsomot tosiaan näyttivätkin. Usein olen kuullut ihmisiltä, että ei jaksa raahautua hallille kun vastassa on ”vain joku farmiseura”.

Jyp-Akatemiaa vastaan pelattu ottelu oli vauhdikas, loppua kohti jännittävä, vaikka Jokipojilta jäikin palkinto saamatta hienosta loppukiristä huolimatta. Tasoltaan peli oli minusta kohtalaisen hyvää mestistasoa, puolin ja toisin.  Jyp-Akatemiassa pelaa paljon nuoria, tulevaisuuden hyvinkin potentiaalisia liigapelureita. Ja yleisöä ei kiinnosta! Minulle on periaatteessa ihan sama kuka on vastassa, minä menen katsomaan Jokipoikien peliä! Toki toiset vastustajat ovat mielenkiintoisempia kuin toiset, riippuen joko pelaajista tai valmentajasta, sarjasijoituksesta, pelin tärkeydestä, jne. Mutta vastustajasta huolimatta, jokaisessa pelissä on jaossa yhtä paljon ja yhtä tärkeitä pisteitä. Runkosarjan lopussa nämä kaikki pisteet lasketaan yhteen, ja on aivan sama mistä pelistä ne on saatu.

Onhan se hyvä, että joskus Mestiksessä on sellaisia yleisömagneetteja, kuten Tami Tamminen, Tiki Tikkanen, ja tällä kaudellakin Ville Nieminen. Nämä tuovat lisää yleisöä kaikkiin halleihin. Onhan jääkiekko suurta sirkushuvia ihmisille, ja halutaan nähdä kuuluisuuksia. Mutta itse jääkiekko on se asia, jota minä sinne menen katsomaan. ja toivoisin noin kahdentuhannen muunkin joensuulaisen jääkiekon ystävän tulevan Mehtimäelle katsomaan Joensuun omaa joukkuetta, JOKIPOIKIA! Vastustajasta huolimatta.

Ensi kerralla asiaa fanimatkailusta Jokipoikien vieraspeleihin, jos ei tule mitään muuta mieleen ennen sitä.
 

Kummalle puolelle näkkileipää laitat voin? Sileemmälle vai sinne röpöläisemmälle? Kummin päin sinun vessapaperisi on telineessä? Paperin irtopää itseesi päin vai seinään päin? Kumpi laitetaan leivälle ensin, juusto vai makkara? Sopiiko rumpujen pauke jääkiekkojoukkueen kannustukseen vai ei? Makuasioita, sano koira kun persettään nuoli. Ja vaihtelu virkistää, sano kissa kun mummolla pöytää pyyhki.

Tämä iänikuinen pahanmielen tuottaja, rumpujen pauke jääkiekko-ottelussa. Tästä on väännetty vuosikausia, toiset on puolesta ja toiset on vastaan. Aikomukseni oli kirjoittaa tällä kertaa fanimatkailusta Jokipoikien vieraspeleihin, mutta jätän sen myöhemmäksi. Sanallisen arkkuni auki kirvoitti tällä kertaa narina, kun joku mielensäpahoittaja ei kuullut Savonlinnassa kenttäkuulutuksia, koska rumpujen pauke oli niin kova. Toinen taas oli ne kuullut ihan hyvin. Pari vuotta sitten eräs herra samaisessa paikassa tuli ihan itse sanomaan, että älkää huutako noin lujaa, hän haluaa seurata ottelua ihan rauhassa. Liekkö sama herra nytkin kyseessä, en tiedä.

No, Mehtimäellä on rummut paukkuneet jo vuosia, ja kenttäkuulutukset kuuluneet ihan hyvin silti. Eri asia tietysti on, kun halli on tulitikkuaskin kokoinen, ja sattuu istumaan kahden metrin etäisyydellä rummuista. Ihan omana mielipiteenäni sanon, että mieluummin kannustetaan rummuilla kuin ilman. Kajaanissa ei ollut rumpuja mukana, ja tahdissa pysyminen tuotti haasteita. Liekkö sitten johtunut rumpujen puutteesta vai mistä. Itsehän olin kuskina.

Eriävä mielipide tässä rumpuasiassa kuitenkin esim Jyväskylän malliin, jossa paikallisen musiikkileikkikoulun lapset on palkattu pillimehupalkalla takomaan lyömäsoittimia samban rytmiin kokoajan. Siis ihan kokoajan, ilman taukoja. Jos tällä haetaan tunnelmaa halliin, niin sillä mennään kyllä metsään. Ei sillä ole mitään tekemistä fanittamisen ja kannustamisen kanssa. Mutta kun rummuilla tahditetaan kannustusta, se on minun mielestä hyvä juttu.

Näitä keskusteluja aiheesta ”oikeita” ja ”vääriä” tapoja kannustaa, on saatu lukea monelta saitilta. Yleensä aina se vastustajajoukkueen fanien tapa on väärä. Mikkeliläisillä on kauheeta läpsytystä pitävät paperiviuhkat, joita me täällä ollaan rummunpaukkeessa haukuttu ja naureskeltu, jotta onpa tyhmän näköistä touhua. Jyväskylässä siis samban kilke on ihan karmeeta. Ja jos ei näy eikä kuulu mitään kannustusta, ei sekään ole hyvä.

Mutta, Mehtimäen tunnelmaa on julkisestikin vieraat, niin fanit kuin joukkueetkin kehuneet hyväksi, joten eiköhän jatketa samaan malliin! Pääasia on se, että oma joukkue tykkää, vieraat vähän kärsii, ja meillä on hauskaa! Eipä tässä taas muuta, kun vaan JOKIPO!!!
 

20.9.2015 19:59

Faniuden ytimessä

Ensinnäkin kiitos Arttu Käyhkölle, kun pyysi minua kirjoittelemaan tänne Mehtimäkeläiseen. Tämä on minulle suuri kunnia olla mukana tekemässä osaltani Suomen parasta jääkiekon fanisivustoa.

Silloin aikoinaan, kun Susirajan Punamustien kunniajäsen #1 Ema Hurskainen tätä sivustoa ylläpiti, kirjoittelin otteluraportteja muistaakseni yhden kauden ajan. Sen jälkeen on ollut hiljaisempaa näin kirjoituksen saralla. Enemmän ollaan tuolla Punamustien juutuuppikanavalla julkaistu videomatskua viime vuosina. Pelaaja- ja valmentaja haastatteluja, lyhyitä ja pitempiä. ”Tähtihetkinä” siellä, kun pääsin haastattelemaan Juhani Tami Tammista, ja Esa Tiki Tikkasta

Noita videopätkiä on katsottu yhteensä useita tuhansia kertoja, ja se lämmittää. Positiivista palautetta olemme videoryhmän kanssa saatu, joten ei sitäkään hommaa haluta lopettaa. Päinvastoin, noita videoita tullee näkymään jo tämän kauden aikana niin Jokipoikien kanavalla, kuin täällä Mehtimäkeläisessäkin. Mutta, kiva päästä mukaan taas tähän kirjoitushommaankin.

Kirjoittelen kauden mittaan varmaan milloin mistäkin aiheesta. Mietin mitä on fanitus urheiluseuraa ja pelaajia kohtaan, muistelen menneitä ja mietin tulevaa. Näkökulmaa aiheeseen kyllä riittää useampaankin kirjoitukseen, olenhan viettänyt suuren osan vapaa-ajastani Jokipoikien parissa. Jo ennen jäähallin rakentamista, pikkupoikana paleltiin Mehtimäen tejojääradan laitamilla. Käytiin katsomassa treenejäkin.

Kaikkien koviten fanitin maalivahti Tapio Taape Pohtista. Haaveilin itsekin maalivahtina olosta, koulun peleissä, ja pihapeleissä jätkien kanssa halusin aina olla maalilla. Osaksi kai siksi, että olin ihan paska luistelija. Mutta peliväline tarttui jotenkuten, ja Taapen torjuntatyöskentely oli jotain aivan ihmeellistä. Ei miusta ikinä pelaajaa tullut, ei kaikista tule. Mutta ei se haittaa, jääkiekon ja varsinkin Jokipoikien fanittaminen on antanut paljon. Näihin asioihin, ja moneen muuhunkin asiaan palailen vielä monta kertaa kauden aikana.

Käykää katsomassa Jokipoikien pelejä, ostakaa makkaraa ja kahvia, vierailkaa Ärjy-luolassa, kantakaa kortenne kekoon joensuulaisen jääkiekon uuden nousun hyväksi! Niin, ja liittykää Susirajan Punamustien, Jokipoikien virallisen faniyhdistyksen jäseniksi! Siitä lisätietoja löydätte osoitteesta www.punamustat.net.

JOKIPO!!!

 
 
 

mehtimakelainen.net © 2015 Karelia Viestintä Oy -kaikki oikeudet pidätetään.