28.2.2016 21:10

Kakkonen ei vaan ole ykkönen

Kirjoittaja 
Arvostele
(1 ääni)

Liigassa on saanut tällä kaudella kenkää kolme päävalmentajaa:  Tuomas Tuokkola Ilveksestä, Pasi Arvonen HPK:sta ja viimeksi helmikuun alkupuolella Pekka Rautakallio Ässistä.

Tietysti kynnystä antaa monoa alentaa se, jos valmentaja olisi ollut vaihtumassa seuraavaksi kaudeksi joka tapauksessa. Ei ole sattumaa, että niin Tuokkolan, Arvosen kuin Rautakallionkin tapauksessa oli jo syksyllä päätetty, että seuraavalla kaudella penkin takana seisoo joku muu.

Kun pääkäskijä laitetaan laulukuoroon - etenkin jos se tapahtuu loppukaudesta - valmennusvastuun nappaa usein joku seuraavan kauden valmennusrinkiin kuuluva, kuten Ässissä Mikael Kotkaniemi tai viime keväänä TPS:ssä ex-Jokipoika Jarno Pikkarainen.

Tässä on järkeä, valmennusryhmä saa otettua varaslähdön seuraavan kauden joukkueeseen tutustumisessa ja kun moni pelaaja on mukana jatkossakin, päästään heidät scouttaamaan tositilanteessa. Tuleva ykköskoutsi on yleensä vielä kiinni senhetkisessä seurassaan ja muutenkin olisi riskaabelia laittaa uusi ykkönen enemmän tai vähemmän vihkoon vetäneen joukkueen ruoriin muutamaksi viikoksi - siinä kun ei todennäköisesti ihmeitä saa aikaan ja syödään samalla tärkeitä viikkoja seuraavan syksyn kuherruskuukaudesta.

Kun ykkönen lähtee, apuvalmentaja tai useampikin lähtee usein samalla ovenavauksella. HPK:ssa Arvosen kanssa kamppeensa sai pakata Vesa Viitakoski ja Ässissä Rautakallion peesissä nimikylttinsä ruuvasi irti Pasi Kaukoranta. Ilves oli poikkeus, kun Sami Hirvonen sai armon jatkaa pestissään uuden käskijän Kari Heikkilän kanssa. 

Lähtökohtaisesti voisi miettiä, että miten on ylipäätään mahdollista, että apukoutsi voi pitää paikkansa, jos ykkönen saa kenkää. Tiimityötähän valmennus nykyään on. Joskus on jopa käynyt niin, että kakkonen on ottanut ykkösen paikan tämän saadessa fudut. Silloin luonnollisesti herää kysymys, että jos kakkonen kerran tietää, miten homma pitää hoitaa, miksi hän ei kertonut sitä jo aiemmin? Jääräpäisimmänkin pääkoutsin luulisi höristävän korviaan viimeistään siinä vaiheessa kun huomaa pallinsa heiluvan.

Kakkonen voi muutenkin olla hyvinkin eri mieltä ykkösen kanssa vähän kaikesta, mutta joukkueelle hän ei voi sitä näyttää. Jos apuvalmentaja alkaa kulisseissa arvostella päävalmentajaa, se on raukkamaista ja ainoastaan vahingoittaa joukkuetta. Sillä, että kakkonen voi olla täysin oikeassa, ei ole tässä kohtaa merkitystä.

Näissä tapauksissa on äärettömän turhauttavaa olla kakkosvalmentajan tuulipuvussa, mutta siinä ei auta muu kuin purra hammasta ja yrittää olla hyödyksi edes jollain tavalla. Ja kauden päätyttyä häipyä vähän ääniin uusiin haasteisiin. 

Asiat harvoin ovat niin yksinkertaisia, kuin miltä ne äkkiseltään näyttävät. Olen ollut muun muassa mukana joukkueessa, jossa seurajohto kertoi päävalmentajalle noin kuukautta ennen kauden loppua, että jatkosopimusta ei tulla tekemään, minkä jälkeen päävalmentaja ei käytännössä laittanut rikkaa ristiin. Videopalaverit loppuivat siihen paikkaan ja niin edelleen.

Sen sijaan, että kyseinen ”ammatti”valmentaja olisi hoitanut urakan kunnialla päätökseen, hän käytti tarmonsa toitottaakseen joka tuutissa, kuinka päätös lähteä oli hänen eikä seuran - vaikka totuus oli siis juuri toisinpäin. Eikä asialla sinänsä edes ollut mitään väliä, valmentajan on syytä vaihtaa maisemaa tasaisin väliajoin vaikka olisi millainen poppamies, ja tämän kaikki myös tietävät (paitsi Alex Ferguson, mutta poikkeus vahvistaa säännön).

Muistan kun olimme hävinneet runkosarjan lopussa vierasmatsin 6-0. Pelissä ei meidän joukkueemme kannalta ollut mitään hyvää, ja pleijareiden alkuun oli viikko tai pari. Matsin jälkeen kuulin bussissa, kun päävalmentaja jutteli kakkosvalmentajan kanssa. Kakkonen totesi, että lienee syytä katsoa vähän videota, mihin ykkönen vastasi, että ”ei kannata, ei nämä tule meitä vastaan pleijareissa kuitenkaan” ja alkoi samaan hengenvetoon huudella pelaajia korttirinkiin. Bussi ei ollut vielä edes lähtenyt hallin pihasta siinä vaiheessa. Vahvempaa ”kausi on paketissa” -viestiä ei valmentaja joukkueelle voi enää antaa.

Mutta oli koutsi oikeassa yhdessä asiassa: ei tullut se porukka pleijareissa vastaan…

Jos ykkönen kerta kaikkiaan heittää pyyhkeen kehään, ei todellakaan ole vääryys, että kakkonen ottaa hänen paikkansa. Ei joukkue mestariksi nouse, mutta miksi uhrata kakkonen tuollaisen päävalmentajan takia? 

Aika monessa organisaatiossa olin mukana, eikä näitä tapauksia ollut onneksi kuin yksi. Ja aika hiljaista on sittemmin ollut työmarkkinoilla tällä valmentajalla, mitä olen hänen myöhempiä polkujaan seurannut. Hyvä näin.

Pitää muistaa sekin, että valmentaminen on paljon muutakin kuin harjoitusohjelmia ja taktisia kuvioita, joita valmennustiimi tuhertaa kimpassa fläppitaululle. Yksi erittäin oleellinen valmentamisen elementti on se, kuinka hyvin joukkue saadaan syttymään koitokseen. Kun runkosarjassa pelataan 50-60 matsia, on motivoinnilla valtavan iso merkitys.

Apuvalmentaja saattaa olla huomattavasti parempi sytyttäjä kuin päävalmentaja, mutta se on siitä huolimatta ykkösen tehtävä ja sillä hyvä. Kakkonen voi analysoida vastustajan ja vetää pelipäivän aamujään ja ruotia kuviot ylivoimaviisikon kanssa, mutta mitä tulee palopuheeseen viisi minuuttia ennen ottelun alkua, se on ykkösen heiniä. Jos kakkonen alkaa ottaa roolia siinä, viesti on joukkueelle hyvin ristiriitainen: kuka tätä palettia oikein johtaa? Ja jos nokkimisjärjestys ei ole kristallinkirkas, seuraa ongelmia.

Montako valmentaa on muuten saanut potkut Mestiksessä tällä ja viime kaudella? Ismo Lehkonen joutui lähtemään TuTosta, mutta Lehkosen tuntien taustalla on todennäköisesti paljon muutakin kuin pisteet sarjataulukossa. Muitapa en ainakaan minä parilta viime vuodelta muista, enkä googlaamalla löytänyt. Täydentäkää jos olen väärässä. 

Ei valmentajien potkiminen ole mikään itseisarvo, mutta jostain tuo kertoo. Mistä, sitä voi jokainen miettiä tahollaan.

Vielä lopuksi tsemppiä Jokipojille loppukauteen! Hyvältä näyttää.

Luettu 2330 kertaa Päivitetty: 28.2.2016 21:39
Arttu Käyhkö

Kirjoittaja on Jokipoikien ex-kapteeni, joka ehti pelata vuonna 2005 päättyneellä urallaan Joensuun lisäksi joitain pelejä SM-liigaa (TPS, Lukko ja Pelicans) sekä useita vuosia ulkomailla Pohjois-Amerikassa, Englannissa ja Itävallassa. Peliuran jälkeen Käyhkö oli Jokipoikien Mestis-joukkueen kakkosvalmentajana kolmen kauden ajan (2006-2009).

Toimii nykyään Joensuun kaupunkilehti Karjalan Heilin päätoimittajana.

Muita artikkeleita tässä kategoriassa: « Scouting report
 

Tämän blogin kirjoitukset

 
 
 

mehtimakelainen.net © 2015 Karelia Viestintä Oy -kaikki oikeudet pidätetään.