25.10.2015 20:21

Marraaaskuuu....

Kirjoittaja 
Arvostele
(7 ääntä)

Se on se aika vuodesta, että eipä juuri mieltä ylennä ulkona pörrätä. On pimeää ja märkää ja kylmää ja tuntuu niin kuin kaikkia ottaisi pannuun. 

Kalenteri pyörähtää näinä päivinä marraskuulle, joka jääkiekossa on todennäköisesti kuukausista raskain, eikä vähiten edellä mainitusta johtuen. Menet hallille, on pimeää, tulet hallilta, on pimeää. Sarjan alusta on kulunut jo puolitoista kuukautta, joten alkurynnistys on ehtinyt laantua perussuorittamiseksi, ja joulutaukoon on siihenkin monta viikkoa.

Siinä kun marraskuisena keskiviikkoaamuna pakkaat kimpsut ja kampsut kukonlaulun aikaan ja lähdet sahaamaan bussilla kohti Rovaniemeä, niin kyllähän se miestä syö - ei sille mitään mahda.

On ihan ymmärrettävää, että valmentajat ja joukkueenjohtajat yrittävät keksiä näinä aikoina kaikenlaista hassunhauskaa piristystä pelaajien arkeen. Niin kuin erään kerran, kun KalPa meni Espooseen. Kyseessä oli yökeikka ja pelaajille ei kerrottu etukäteen, missä yövytään. Sitten bussi ajoi keskelle ei mitään johonkin majataloon jne. 

Olihan se vaihtelua, mutta miten kävi ainoassa oleellisessa eli seuraavan päivän pelissä? KalPa hävisi muistaakseni 8-0 tai ainakin sinnepäin.

Tuo on asia, johon joukkueet näinä syksyn pimeinä hetkinä usein sortuvat. Pelaajia yritetään "piristää" kaiken maailman oheistoiminnalla, ja parin päivän reissuun saatetaan räätälöidä ohjelmaa suunnilleen minuuttiaikataululla. Lopputulos: kun matsi alkaa, pelaajat ovat ihan puhki muusta puuhastelusta.

Pohjois-Amerikassa pelireissut saattoivat kestää pahimmillaan pari viikkoa, mutta kaikki energia suunnattiin siihen, että illalla kun kiekko putosi jäähän, porukka oli valmis. Muistan erään reissun Mississipissä ECHL:ssä, kun meillä oli neljä matsia putkeen peräkkäisinä iltoina - kaikki vieraissa ja eri paikkakunnalla. Homma hoidettiin niin, että illalla edellisen matsin jälkeen hypättiin bussiin (jossa oli nukkumapaikat), matkustettiin yö seuraavalle paikkakunnalle, tultiin aamulla perille ja jatkettiin unia hotellissa puolillepäivin. Sen jälkeen syötiin ja kukin vietti iltapäivän niin kuin vietti.

En tiedä, oliko tämä oikea tapa vai väärä, mutta kaikki matsit voitettiin tuolla reissulla. Toki jengi oli hyvä ja eteni aina mestaruuteen asti, mutta silti.

Yksi iso asia, joka ei välttämättä saa ansaitsemaansa huomiota on se, kuinka valmentaja pystyy sytyttämään joukkonsa syksyn ja talven pimeinä hetkinä. Väsymys iskee, jalat tuntuvat painavan tonnin, joka toisella pelaajalla on jonkin sortin vamma, ja innostua vaan pitäisi vaikka väkisin. Silloin pitää jonkun vähän jeesata sytytyshommissa, ja se joku on valmentaja.

Tässä oli Jarno Pikkarainen poikkeuksellisen hyvä. Jarno pystyi ennen matsia pitämään sellaisen palopuheen, että perus HeKi-kamppailu tuntuikin yhtä äkkiä Stanley Cupin finaalilta. Ja tällä asialla muuten on aika iso merkitys.

Pikesta puheen ollen, voisinkin joku kerta vähän turinoida valmentajista, joita minulla ehti urani aikana olla - ja heitähän ehti. Yksi jo esiintyykin toisessa linkissä...

Tsemppiä Jokipojille syksyn pimeyteen.

Luettu 1459 kertaa Päivitetty: 26.10.2015 11:07
Arttu Käyhkö

Kirjoittaja on Jokipoikien ex-kapteeni, joka ehti pelata vuonna 2005 päättyneellä urallaan Joensuun lisäksi joitain pelejä SM-liigaa (TPS, Lukko ja Pelicans) sekä useita vuosia ulkomailla Pohjois-Amerikassa, Englannissa ja Itävallassa. Peliuran jälkeen Käyhkö oli Jokipoikien Mestis-joukkueen kakkosvalmentajana kolmen kauden ajan (2006-2009).

Toimii nykyään Joensuun kaupunkilehti Karjalan Heilin päätoimittajana.

 

Tämän blogin kirjoitukset

 
 
 

mehtimakelainen.net © 2015 Karelia Viestintä Oy -kaikki oikeudet pidätetään.