20.9.2015 14:10

Ei pidä nuolaista tai voi tipahtaa Nostettu

Kirjoittaja 
Arvostele
(5 ääntä)

Lätkäkausi on niin pitkä, että porukalla kuin porukalla siihen mahtuu ylämäkiä ja alamäkiä: suomeksi siis välillä tulee pataan vaikka mitä tekisi ja toisaalta sopivassa liidossa voittoja saattaa ropista vähän huonommallakin pelillä.

Olennaista on, että ei ala muutaman tappion jälkeen panikoimaan ja vastaavasti muutaman voiton jälkeen ei ala luulla, että tämähän ei ole kuin rallatella vaan.

Oikeastaan molemmista tapauksista hyvä esimerkki löytyy kaudelta 2001-2002, kun pelasin Itävallan pääsarjaa Zell am See:ssä (www.ek-zellereisbaeren.at).

Meillä oli sarjan keskikastin porukka, mutta kuinka ollakaan oltiin voitettu viisi matsia putkeen. Seuraavaksi oli tulossa kotiottelu aina kovaa Villachia vastaan (voitti lopulta mestaruuden tuolla kaudella) ja yksi sponsori ilmoitti, että vielä jos tämän klaaraatte, niin illalla on pöydällä sampanjaa niin paljon kuin jaksatte juoda.

No eipähän kiekkoporukkaa juuri paremmin motivoida voi ja niin kaatui Villach. Sponsori piti lupauksensa ja sampanja virtasi. Vedettiin ilta ylävitosia ja kuorolaulettiin "We are the Champions" muutamaan kymmeneen kertaan.

Arvaako kukaan mihin tarina johtaa? Varmaankin arvaa.

Seuraavat kuusi matsia tuli turpaan niin, että tukka lähti - tai itse asiassa valmentaja - sillä putken päätteeksi koutsi (muuan Timo Sutinen) sai kenkää. Sutisen tilalle tuli itävaltalainen terveystarkastaja, josta enemmän joskus myöhemmin, mutta kausi olikin sitten pitkälti taputeltu.  

Mikä oli tarinan opetus: älä nuolaise ennen kuin tipahtaa, älä edes sampanjaa.

PS. Laitan jatkossa linkkejä lähteisiin, jostain syystä ainakaan kotikoneelle linkkien kopsaaminen ei onnistunut. Plus että jouduin kirjoittamaan tämän kolmeen kertaan #perkele.

Luettu 1860 kertaa Päivitetty: 21.9.2015 13:43
Arttu Käyhkö

Kirjoittaja on Jokipoikien ex-kapteeni, joka ehti pelata vuonna 2005 päättyneellä urallaan Joensuun lisäksi joitain pelejä SM-liigaa (TPS, Lukko ja Pelicans) sekä useita vuosia ulkomailla Pohjois-Amerikassa, Englannissa ja Itävallassa. Peliuran jälkeen Käyhkö oli Jokipoikien Mestis-joukkueen kakkosvalmentajana kolmen kauden ajan (2006-2009).

Toimii nykyään Joensuun kaupunkilehti Karjalan Heilin päätoimittajana.

Muita artikkeleita tässä kategoriassa: « Pilke silmäkulmassa Freddy »
 

Tämän blogin kirjoitukset

 
 
 

mehtimakelainen.net © 2015 Karelia Viestintä Oy -kaikki oikeudet pidätetään.