22.9.2015 13:42

Ihanat korvasuojat

Kirjoittaja

Muutama sääntömuutos päätettiin tuoda Mestikseenkin. Kiinnostavimpana ainakin yleisölle lienee kolmella kolmea vastaan pelattavat jatkoajat. Myös korvasuojat asetettiin pakolliseksi.


Aikaisemminhan ensimmäinen asia, mitä edustustason jääkiekkoilija on tehnyt saatuaan uuden kypärän, on ollut korvasuojien irrottaminen. Koska ”tyylikkyys ennen kaikkea”. Sen vuoksihan kyseessä on todella ärsyttävä sääntömuutos. Miten nyt on edes mahdollista näyttää hyvältä kaukalossa? Näkyväthän korvasuojat varmasti ainakin eturivissä istujille asti..


Jatkoaikaan kohdistuva muutos on erittäin mielenkiintoinen ja varmasti puhuttaa kauden mittaan useita. Alun perin tasapeliratkaisun poistamiseksi tuotiin voittolaukauskilpailu. Nyt luotiin jatkoaikaformaatti, millä pyritään siihen, että suurin osa peleistä ratkeaisi ”pelaamalla”. NHL:n nettisivuilta lunttasin, että AHL:ssä viime kaudella 75 % jatkoajalle menneistä peleistä ratkesi pelaamalla, eikä voittolaukauksia tarvinnut ampua (siellä siis jo viime kaudella 3 v 3). Kyseessä huomattava muutos aiempaan (aiempi 35,3 %). Onko tämä sitten hyvä tapa ratkaista ottelut?


Mainitakseni muutaman muutoksen viidellä viittä vastaan pelaamiseen: enemmän tilaa kentällä, enemmän maalipaikkoja, maalivahtipeli korostuu (torjujana ja pelin avaajana), kiekkokontrolli korostuu sekä taitavat yksilöt tulevat huomattavasti enemmän esiin. Itsessään viimeinen seikka on varsin toivottava muutos, koska nykyajan ”pelikirjakiekko” on luonut huomattavasti enemmän robotteja, jotka vain tekevät oman hommansa pelikirjaa soveltamatta, heittävät kiekon päätyyn ja menevät vaihtoon, kuin pelaajia, jotka omalla henkilökohtaisella taidolla luovat viihdykettä kansalle. Molemmat nykyjääkiekossa hyvinkin tärkeitä pelaajia, ensimmäinen malli ei vaan saa katsomoita pullolleen faneista! Nykyistä jatkoaikaa voidaan tavallaan verrata voittolaukauksiin. Luotiin malli, jolla saadaan väkisin maalipaikkoja, että saadaan lähes varmasti toinen joukkue voittamaan.


Milloinkas tasapeleistä tuli synti? Vai onko nyky-yhteiskunta niin voitto- sekä menestysorientoitunut, että edes ”sirkushuveissa” ei suvaita tasapelejä. Mielestäni tasapeli olisi huomattavasti parempi ratkaisu nykymalliin verrattuna. Voitto pakotetaan keinoilla, joilla ei välttämättä ole hirveästi tekemistä normaalin jääkiekon kanssa. Tietenkin ne ovat hienoja hetkiä, joissa pelitapahtumat aiheuttavat esimerkiksi rangaistuslaukauksen tai vieläkin harvinaisemman 3 vastaan 3 tilanteen, mutta keinotekoisesti luotuna, eivät ne mielestäni toimi ratkaisukeinoina. Kyllä playoffit viimeistään osoittavat parhaat joukkueet!


No ehkä ei tuomita uutta systeemiä vielä, onhan meillä sellainen joukkue kasassa, josta löytyy yksilötaitoa varsin huomattavia määriä. Ja jos sattuu olemaan muuten tylsä peli, joka päättyy tasan, niin ainakin mahdolliset 5 minuuttia yleisö saa nauttia ”havaiji-kiekosta”.

20.9.2015 19:59

Faniuden ytimessä

Kirjoittaja

Ensinnäkin kiitos Arttu Käyhkölle, kun pyysi minua kirjoittelemaan tänne Mehtimäkeläiseen. Tämä on minulle suuri kunnia olla mukana tekemässä osaltani Suomen parasta jääkiekon fanisivustoa.

Silloin aikoinaan, kun Susirajan Punamustien kunniajäsen #1 Ema Hurskainen tätä sivustoa ylläpiti, kirjoittelin otteluraportteja muistaakseni yhden kauden ajan. Sen jälkeen on ollut hiljaisempaa näin kirjoituksen saralla. Enemmän ollaan tuolla Punamustien juutuuppikanavalla julkaistu videomatskua viime vuosina. Pelaaja- ja valmentaja haastatteluja, lyhyitä ja pitempiä. ”Tähtihetkinä” siellä, kun pääsin haastattelemaan Juhani Tami Tammista, ja Esa Tiki Tikkasta

Noita videopätkiä on katsottu yhteensä useita tuhansia kertoja, ja se lämmittää. Positiivista palautetta olemme videoryhmän kanssa saatu, joten ei sitäkään hommaa haluta lopettaa. Päinvastoin, noita videoita tullee näkymään jo tämän kauden aikana niin Jokipoikien kanavalla, kuin täällä Mehtimäkeläisessäkin. Mutta, kiva päästä mukaan taas tähän kirjoitushommaankin.

Kirjoittelen kauden mittaan varmaan milloin mistäkin aiheesta. Mietin mitä on fanitus urheiluseuraa ja pelaajia kohtaan, muistelen menneitä ja mietin tulevaa. Näkökulmaa aiheeseen kyllä riittää useampaankin kirjoitukseen, olenhan viettänyt suuren osan vapaa-ajastani Jokipoikien parissa. Jo ennen jäähallin rakentamista, pikkupoikana paleltiin Mehtimäen tejojääradan laitamilla. Käytiin katsomassa treenejäkin.

Kaikkien koviten fanitin maalivahti Tapio Taape Pohtista. Haaveilin itsekin maalivahtina olosta, koulun peleissä, ja pihapeleissä jätkien kanssa halusin aina olla maalilla. Osaksi kai siksi, että olin ihan paska luistelija. Mutta peliväline tarttui jotenkuten, ja Taapen torjuntatyöskentely oli jotain aivan ihmeellistä. Ei miusta ikinä pelaajaa tullut, ei kaikista tule. Mutta ei se haittaa, jääkiekon ja varsinkin Jokipoikien fanittaminen on antanut paljon. Näihin asioihin, ja moneen muuhunkin asiaan palailen vielä monta kertaa kauden aikana.

Käykää katsomassa Jokipoikien pelejä, ostakaa makkaraa ja kahvia, vierailkaa Ärjy-luolassa, kantakaa kortenne kekoon joensuulaisen jääkiekon uuden nousun hyväksi! Niin, ja liittykää Susirajan Punamustien, Jokipoikien virallisen faniyhdistyksen jäseniksi! Siitä lisätietoja löydätte osoitteesta www.punamustat.net.

JOKIPO!!!

Lätkäkausi on niin pitkä, että porukalla kuin porukalla siihen mahtuu ylämäkiä ja alamäkiä: suomeksi siis välillä tulee pataan vaikka mitä tekisi ja toisaalta sopivassa liidossa voittoja saattaa ropista vähän huonommallakin pelillä.

Olennaista on, että ei ala muutaman tappion jälkeen panikoimaan ja vastaavasti muutaman voiton jälkeen ei ala luulla, että tämähän ei ole kuin rallatella vaan.

Oikeastaan molemmista tapauksista hyvä esimerkki löytyy kaudelta 2001-2002, kun pelasin Itävallan pääsarjaa Zell am See:ssä (www.ek-zellereisbaeren.at).

Meillä oli sarjan keskikastin porukka, mutta kuinka ollakaan oltiin voitettu viisi matsia putkeen. Seuraavaksi oli tulossa kotiottelu aina kovaa Villachia vastaan (voitti lopulta mestaruuden tuolla kaudella) ja yksi sponsori ilmoitti, että vielä jos tämän klaaraatte, niin illalla on pöydällä sampanjaa niin paljon kuin jaksatte juoda.

No eipähän kiekkoporukkaa juuri paremmin motivoida voi ja niin kaatui Villach. Sponsori piti lupauksensa ja sampanja virtasi. Vedettiin ilta ylävitosia ja kuorolaulettiin "We are the Champions" muutamaan kymmeneen kertaan.

Arvaako kukaan mihin tarina johtaa? Varmaankin arvaa.

Seuraavat kuusi matsia tuli turpaan niin, että tukka lähti - tai itse asiassa valmentaja - sillä putken päätteeksi koutsi (muuan Timo Sutinen) sai kenkää. Sutisen tilalle tuli itävaltalainen terveystarkastaja, josta enemmän joskus myöhemmin, mutta kausi olikin sitten pitkälti taputeltu.  

Mikä oli tarinan opetus: älä nuolaise ennen kuin tipahtaa, älä edes sampanjaa.

PS. Laitan jatkossa linkkejä lähteisiin, jostain syystä ainakaan kotikoneelle linkkien kopsaaminen ei onnistunut. Plus että jouduin kirjoittamaan tämän kolmeen kertaan #perkele.

Nyt aletaan olemaan jännän äärellä. Ensimmäinen merkityksellinen peli lähestyy. Yksittäisenä pelinä ajatellen tietenkin ottelu on vain yksi viidestäkymmenestä kamppailusta. Ottelu vaikuttaa siitä näkökulmasta loppujen lopuksi hyvinkin merkityksettömältä. Ensimmäiset pelit kuitenkin asettavat aina lähtökohdat kauteen. Kyseinen peli tarkoittaa itselläni myös entisen seurani kohtaamista heidän kotikaukalossaan. Hieman normaalia suurempaa jännitystä saattaa siis olla ilmassa.

 

Uusimmat blogikirjoitukset

 
 
 

mehtimakelainen.net © 2015 Karelia Viestintä Oy -kaikki oikeudet pidätetään.