3.1.2016 21:32

Scouting report

Kirjoittaja 
Arvostele
(4 ääntä)

Alle 20-vuotiaiden MM-kisoja (huikeaa lätkää, huhuhuh!) ovat tapittamassa silmä kovana kaikki NHL-seurat, moni näistä GM:ää myöten. Ja totta kai ovat, eihän missään muussa yksittäisessä happeningissä pääse näkemään käytännössä kaikkia ikäluokkan - tai itse asiassa useamminkin ikäluokan - kirkkaimpia lupauksia yhdellä kertaa.

Useimmat kaksikymppisten turnausta pelaavista on toki jo varattu, mutta myös heistä saadaan arvokasta tietoa mm. paineen alla pelaamisesta - etenkin pudotuspelit kun ovat monelle nuorelle pelaajalle uran siihen asti kovimmat koitokset. Plus ovathan varatutkin pelaajat kauppatavaraa siinä missä taalaliigassa jo tahkoavat, joten kiinnostusta riittää myös muissa organisaatiossa, vaikka pelaaja korvamerkitty olisikin. Treidattiinhan esimerkiksi vuoden 2014 ensimmäisen kierroksen varaus Kasperi Kapanen Pittsburghista Torontoon ennen ensimmäistäkään esiintymistä ”showssa”.

Hyvä pelaajatarkkailu on NHL-seuroille aivan ehdoton asia. Ei ole sattumaa, että jos GM saa kenkää, usein samalla lähtee laulukuoroon pelaajatarkkailusta vastaava tai useampikin. Varausjärjestelmäkin on tehty niin, että kaudella huonoimmin sijoittuneet pääsevät varaamaan ensimmäisinä ja näin rakentamaan uutta tulemista. Nykyään tosin liigan viimeinen ei pääse automaattisesti varaamaan ensimmäisenä, vaan vuorot arvotaan painotetusti. Jumbo kylläkin on päässyt varaamaan vähintään kakkosena. Ensi kesänä systeemi muuttuu niin, että kolmen ykkösvarauksen järjestys muodostuu kolmen eri arvonnan perusteella, ja runkosarjan jumbo voi pudota pahimmillaan neljänneksi. Asiasta enemmän HS:n Jouni Niemisen blogissa

Muutos on hyvä, sillä vanhan systeemin aikana - ja etenkin silloin, kun viimeinen pääsi automaattisesti varaamaan ensimmäisenä - nähtiin pleijarihaaveensa haudanneiden jengien kesken pahimmillaan jopa kamppailua siitä, kuka jää viimeiseksi. Vaikka sitä nyt ei ääneen kukaan sanonutkaan.

Sinänsä systeemi on hyvä ja toimiva, ja sen ansiosta moni pohjamutia vuositolkulla rypenyt organisaatio on noussut pikkuhiljaa jaloilleen ja muutaman vuoden kuluttua aina Stanley Cupiin saakka, kuten teki Chicago. Täytyy kuitenkin muistaa, että pelkillä varauksilla yksikään joukkue ei tee ”chicagoita”, vaan siellä pitää tehdä paljon muutakin oikein.

Varaukset, niin ykköskierroksen kuin muutkin, ovat näin ollen parhaassa tapauksessa aivan ratkaisevassa asemassa koko tivolin tulevaisuuden suhteen, joten ei ole ihme, että pelaajatarkkailuun laitetaan paukkuja. Jopa silloin kun itse hain stipendiä yliopistoon jenkkeihin, joukkueen kakkoskoutsi lensi Bostonista Turkuun, katsoi yhden matsin ja lensi takaisin.

Ja laitetaan pelaajatarkkailuun toki paukkuja myös Suomessa, ja näin tehdään koko ajan enemmän. Mainittakoon näistä vaikkapa Jukka Holtari, jolla oli isosti lusikkansa sopassa Jypin noustessa välimallin liigajengistä Suomen mestariksi.

Kävin joulukuussa Helsingissä katsomassa Jokereiden KHL-matsin ja erätauolla meille kävi rupattelemassa Jokereiden pelaajakoordinaattori Janne Vuorinen. Vuorinen vastaa Jokereiden scouttaamisesta, ja hyvinhän helsinkiläiset ovat pelimiehiä löytäneet - ottaen huomioon, että aika moni KHL-jengi pystyy lyömään Jokereita enemmän rahaa pöytään. Edellä mainittu tosiasia johtaa myös siihen, että Jokerit menettää joka vuosi parhaat tykkinsä ja sen on etsittävät korvaavat tilalle.

Kyselin Vuoriselta vähän scouttaamisen logiikkaa ja sitä, mikä tekee hyvän scoutin. Ei Vuorinen ehtinyt meitä erätauon aikana sen kummemmin työnsä saloihin syventämään mutta muistutti, että asiaan vaikuttaa hyvin paljon se, millaiseen rooliin pelaajaa ollaan hankkimassa. Myös pelaajan persoonallisuus yms. kaikki vaikuttavat. Ja näinhän se luonnollisesti on.

Persoonan ja luonteen tärkeydestä/sopivuudesta puhuu sekin, että myös NHL:n varaustilaisuudessa lupaukset haastatellaan hyvin tarkkaan. Ei liene muuten kenellekään yllätys, että Ville Nieminen teki aikoinaan tässä yhteydessä lähtemättömän vaikutuksen useampaankin organisaatioon…

Mutta olen minäkin scouting reportin antanut, ja jopa itselleen Jukka Jaloselle. Kuten olen kertonut, Jalonen valmensi minua Newcastlessa 2000-2001, joten tunnen hänet hyvin. Jukka oli sitten siirtynyt HPK:n päävalmentajaksi ja soitteli minulle kysyäkseen pelaajasta nimeltä Pavel Brendl - oltiinhan pelattu Pavelin kanssa yhdessä Jokipojissa kaudella 2004-2005.
Tsekki Pavel oli huippulupaus ja varattiin änäriin vuonna 1999 hela hoidon neljäntenä nimenä. Vuoden 2001 nuorten kisoissa Tshekki voitti kultaa ja Pavel valittiin tähdistöön jne.

NHL-ura ei kuitenkaan lähtenyt rullaamaan ja sittemmin tähti oli ollut aika pahasti laskussa, mikä toki oli Jokipoikien onni, ja mies saatiin Joensuuhun ko. työsulkukaudella.

Istuin kopissa Pavelin vieressä ja mukava heppu hän oli. Lahjakas kuin mikä ja hirveä lämäri. Mutta valitettavasti Pavel oli yhtä laiska kuin lahjakas, minkä myös Jukalla suoraan sanoin. ”Älä helvetissä ota”, taisi olla suora sitaatti jos oikein muistan. En tiedä, missä vaiheessa Pavelin ja HPK:n neuvottelut olivat ja vaikuttiko palautteeni missä määrin asiaan, mutta Pavel päätyi tuoksi kaudeksi Elitserieniin - ja voitti maalipörssin ja oli pistepörssin kakkonen. Eikähän tuo ihan vihkoon mennyt seuraavillakaan kausilla, jos tilastoja katsoo…

Ei ole Jukka muuten tarvinnut scouting-apuani sittemmin, ihme juttu.

Luettu 2568 kertaa Päivitetty: 4.1.2016 10:29
Arttu Käyhkö

Kirjoittaja on Jokipoikien ex-kapteeni, joka ehti pelata vuonna 2005 päättyneellä urallaan Joensuun lisäksi joitain pelejä SM-liigaa (TPS, Lukko ja Pelicans) sekä useita vuosia ulkomailla Pohjois-Amerikassa, Englannissa ja Itävallassa. Peliuran jälkeen Käyhkö oli Jokipoikien Mestis-joukkueen kakkosvalmentajana kolmen kauden ajan (2006-2009).

Toimii nykyään Joensuun kaupunkilehti Karjalan Heilin päätoimittajana.

 

Tämän blogin kirjoitukset

Uusimmat blogikirjoitukset

 
 
 

mehtimakelainen.net © 2015 Karelia Viestintä Oy -kaikki oikeudet pidätetään.